Mikä on keskeistä hyvinvoinnissa? Riippuu keneltä kysytään
Aisti Health on rakennettu ymmärtämään hyvinvointia, työtä ja niiden välisiä yhteyksiä poikkeuksellisen syväluotaavalla tavalla, joka mahdollistaa mahdollisimman kohdennetut ja vaikuttavat muutosvalmennukset. Sen me teemmekin, mutta kehitystyö on jatkuvaa ja Aisti Healthissa se on usein myös tutkimuksellista.
Olin mukana uudessa ja mielenkiintoisessa tutkimuksessa joka on osa Krista Kaupin väitöskirjaa. Kristan väitöskirja koostuu julkaisuista, jotka perustuvat osin Kristan itse keräämään tietoon ja osin Aisti Healthin keräämään tietoon ja pohjimmainen tarkoitus tutkimuksissa on ymmärtää yhä paremmin hyvinvointia, sen parantamista ja vaikutusta työhön. Uusimmassa tutkimuksessa ”What is wellness? Investigating the importance of different domains of wellness among laypeople and experts: A survey study.” vertailtiin 61 hyvinvoinnin eri osa-alueen koettua tärkeyttä 1152 ”suomalaisen kansalaisen” ja 23 hyvinvoinnin asiantuntijan (lääkäri, psykologi, työkykyvalmentaja, sairaanhoitaja, HR-johtaja ja personal trainer) välillä. Asetelma on ainutlaatuinen ja merkittävä, sillä hyvinvointipuhe on helposti asiantuntijalähtöistä ja kansalaisnäkökulma on vähän esillä.
Monipuolisia tuloksia voi tarkastella julkaisusta mutta nostan esiin keskeisiä havaintoja tutkimuksesta:
Samoja hyvinvoinnin teemoja molempien vastaajaryhmien top 10:ssä olivat tyytyväisyys elämään, mielenterveys, uni ja palautuminen, toimintakyky ja hyvä itsetunto. Nämä ovat yleisesti keskeisinä pidettyjä hyvinvoinnin palasia.
Tärkeimmäksi koetuissa teemoja oli myös suuria eroja. Kansalaisten top 10 joukkoon nousi turvallisuus (4. tärkein vs. asiantuntijoiden 20.), fyysinen terveys (6. tärkein vs. asiantuntijoiden 30.), sisäinen rauha (7.tärkein vs. asiantuntijoiden 33.), omanarvontunto (8. tärkein vs. asiantuntijoiden 28.) sekä pääsy terveydenhuoltoon (10. tärkein vs asiantuntijoiden 43.). Haluan mainita myös sijaluvun 11. joka oli huumorintaju (asiantuntijoilla 47). Näitä eroja voi miettiä monelta kantilta mutta yksi tulkinta on se, että asiantuntijoiden hyvinvointinäkökulma on jossain määrin hyväosaisempien näkökulma – sellainen jossa turvallisuus, pääsy terveydenhuoltoon ja terveys ei ehkä vielä ole kohdannut vastaavia haasteita kuin kansalaisilla. Samalla sanoisin, että kansalaisten tärkeimmiksi nostetuissa teemoissa näkyy hiukan enemmän laaja-alaisuutta ja yhteiskunnan rakenteisiinkin liittyviä tekijöitä.
Asiantuntijoiden top 10:stä löytyy vastaavasti hyvinvoinnin teemoja joita ei löydy kansalaisten listakärjestä. Tällaisia ovat ”coping”/kyky selviytyä” (2. vs kansalaisten 18.), työn ja vapaa-ajan tasapaino (3. vs kansalaisten 15.), merkityksellisyys (7. vs. kansalaisten 25.), elintavat (8. vs kansalaisten 16.), aivoterveys (9.vs kansalaisten 24.) ja yhteisö (10. vs. kansalaisten 45.). Näistä painopisteistä jää tuntuma sinällään tärkeistä, tutkituista ja asiantuntijakeskusteluissa usein puhutuista aiheista mutta niiden kiinnekohta kansalaisten arkeen tuntuu vaihtelevan. Samoin asiantuntijanäkökulmassa tuntuu korostuvan enemmän yksilön omissa käsissä olevat hyvinvoinnin valinnat. Yhteisön suuri merkitys asiantuntijoille ja vähäinen merkitys kansalaisille on tästä erikoinen poikkeus.
Yksi sivuanekdootti tuloksissa on ilmiselvä ajallinen ulottuvuus hyvinvoinnin määrittelyssä ja tästä kirkkain esimerkki on teeman ”Uni ja palautuminen” oleminen kärkisijoilla molemmissa vastaajaryhmissä. Jokainen hyvinvoinnin parissa pitempään töitä tehnyt kuitenkin muistanee että tämä keskeinen hyvinvoinnin osatekijä ei 10-15 vuotta sitten olisi ollut lähelläkään top 10 –sijoitusta vaan sijoitus on seurausta unen ja palautumisen trendaamisesta viimeisen 10 vuoden aikana. Hyvinvoinnin määrittelyssä on tällainen ajallinenkin ulottuvuus hyvä pitää mielessä. Kun aika ja maailma muuttuvat niin hyvinvoinnissakin nousee erilaisia painotuksia esiin.
Tutkimuksessa havaittiin myös lukuisia eroja hyvinvoinnin määrittelyssä iän, sukupuolen, koulutustason ja työllisyystilanteen mukaan. Poimintoina nuoremmilla korostui hyvinvoinnissa vapaa-aika sekä työn ja vapaa-ajan tasapaino, naisilla korostuivat turvallisuus ja itsetunto, miehillä huumorintaju ja vastuu itsestä, iän kasvaessa sisäisen rauhan merkitys kasvoi ja työttömillä elintapojen ja rakkauden merkitys ei ollut yhtä korkealla kuin muilla. Nämä tutkimushavainnot mielestäni ovat linjassa myös arjen havaintojen ja viitteellisen tutkimusnäytön kanssa.
Tuloksilla on selkeitä käytännön johtopäätöksiä. Hyvinvoinnin edistämisen viestinnässä, suunnittelussa ja toteutuksessa on syytä pitää mielessä että hyvinvoinnin käsite vaihtelee kohderyhmittäin, eri teemojen puhuttelevuus vaihtelee kohderyhmittäin ja asiantuntijoiden näkemys hyvinvoinnin tärkeistä tekijöistä on vain yksi näkökulma. Vaikuttavien hyvinvointitoimien kannalta on keskeistä ymmärtää erilaisia näkökantoja, olla syöttämättä yhdenlaista tai kapeaa hyvinvoinnin määritelmää ja toimia tavalla joka puhuttelee hyvinvointia empaattisesti ja laaja-alaisesti. Aisti Health Oy käyttää tätäkin tietoa omissa hyvinvoinnin yksilöpalautteissaan ja työhyvinvoinnin valmennuksissaan.
Patrik Borg
Aisti Health Oy, kehitysjohtaja